Yhteisötaitelijan kanssa robotin avulla yhteisöllisyyttä edistämään

3.10.2017 tapasin ensimmäistä kertaa yhteisötaitelija Kanerva Niemelän taidepajan päätteeksi Kaukaharjussa.
Paikalla oli myös Lina, joka esitteli robottia. Kävikin ilmi, että Kanerva Niemelä oli kuvataiteilijataustainen yhteistötaiteilija, joka on vasta palkattu kokopäiväisesti Pirkanmaan senioripalvelut Oy:n kolmeen yksikköön (Kaukaharju, Kuusela ja Keinupuisto). Hän kertoi käynnissä olevasta Toivo –musikaalihankkeesta, johon on haettu ulkopuolista rahoitusta ja jossa käytettäisiin kuvataidepajoissa tehtyjä töitä lavasteena.
Hankkeessa esiintyy palvelutaloissa asuvia asukkaita, joissa on myös entisiä taiteilijoita. Lisäksi esitys yhdistää voimisteluryhmien panoksia ja sisältää yhteislauluosioita yms. Hankkeelle on myös ohjaaja jo mietittynä, mikäli lisärahoitus onnistuu.

Ideariiheksi kehittyneessä tapaamisessa Kanervan kanssa päädyttiin siihen, että käytetään robottia sen tutkimiseen, miten voitaisiin lisätä eri puolilla Tamperetta olevissa taloissa asuvien ikäihmisten yhteisöllisyyttä robotin avulla. Ideointi jäi kesken ja sitä oli määrä jatkaa seuraavissa tapaamisissa.

Ensitapaaminen pidettiin Kanervan ohjauksessa Kaukaharjun kuvataidepajassa syntyneen kankaan ääressä, joka kuvassa oikealla. Kuva: AnneK

Kaikki alkoi torikaffeella Tammelan torilla 2017

Robotiikkahan on tällä hetkellä aihe, joka pompsahtaa esiin päivittäin mediassa. Odotukset on suuret, varsinkin poliitikoilla. Pahimmat hypettäjät odottavat robottien ratkaisevan milloin minkäkin hoivaan, työhön tai liikenteeseen liittyvän ongelman. Kulttuuripuolen sovellukset eivät kauheasti ole olleet esillä.

Tapasin kesälomaansa viettävän Rose -tutkimushankkeen tutkija Jaana Parviaisen Tammelan torilla torikaffeella kesällä 2017 ja siinä kuulumisia vaihtaessamme kävi ilmi, että heillä on käytössä yksinkertainen robotti (https://www.doublerobotics.com/), joka voisi olla allekirjoittaneen kulttuurituotannon opinnoissa Humakissa opiskelijaryhmän käytettävissä kulttuurin- ja taiteen saavutettavuuden lisäämiseksi ikäihmisille tai jollekin muulle erityisryhmälle.
Seuraavan kerran ajatus eteni lomien jälkeen 6.9. kun tapasimme kolmisin toisen Rosen tutkijan Lina van Aerschotin kanssa. Noissa keskusteluissa nousi jo esiin Pirkanmaan Senioripalvelut Oy, jonka Keinupuisto asumisyksikössä oli ollut robottikokeiluja. Kokeiluja ei kuitenkaan ollut kulttuuripuolelta ja nämä olisivat tervetulleita.


Syksyn opintojen alettua tapahtui vielä sellainen käänne, että opiskelijaryhmän kokoonpano vaihtui. Mukaan liittyi kurssikaverini Kati-Anne ja muodostimme kahden naisen työryhmän.

Innovaatiotoiminnan perusteet ja -käytännöt

Hei ja tervetuloa Robotiikka ja kulttuuria ikäihmisille -blogiin!

Me olemme Kati-Anne ja Anne ja opiskelemme kulttuurituotantoa Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Yhtenä osana tutkintoamme meidän tulee suorittaa kurssit innovaatiotoiminnan perusteet ja innovaatiotoiminnan käytännöt. Innovoinnilla tarkoitetaan sitä, että yritetään löytää esimerkiksi uusi parempi tapa toteuttaa jokin asia. Näillä meidän kursseillamme innovointi toteutetaan tekemällä kokeiluja tai testauksia tms., joilla yritetään näitä parempia toimintatapoja löytää. Joskus innovointikaan ei kuitenkaan toimi, joten epäonnistuminen on aina vaihtoehtona. Tärkeintä on kuitenkin prosessi ja sen aikana opitut asiat.

Meidän aiheemme on robotiikka ja miten sitä voi hyödyntää ikäihmisten kulttuurin saatavuuden parantamiseksi. Teemme projektiamme yhteistyössä Pirkanmaan Senioripalvelut Oy:n ja Tampereen yliopiston Robotit ja hyvinvointipalvelujen tulevaisuus (ROSE) -tutkimushankkeen kanssa.