Robotiikkahan on tällä hetkellä aihe, joka pompsahtaa esiin päivittäin mediassa. Odotukset on suuret, varsinkin poliitikoilla. Pahimmat hypettäjät odottavat robottien ratkaisevan milloin minkäkin hoivaan, työhön tai liikenteeseen liittyvän ongelman. Kulttuuripuolen sovellukset eivät kauheasti ole olleet esillä.
Tapasin kesälomaansa viettävän Rose -tutkimushankkeen tutkija Jaana Parviaisen Tammelan torilla torikaffeella kesällä 2017 ja siinä kuulumisia vaihtaessamme kävi ilmi, että heillä on käytössä yksinkertainen robotti (https://www.doublerobotics.com/), joka voisi olla allekirjoittaneen kulttuurituotannon opinnoissa Humakissa opiskelijaryhmän käytettävissä kulttuurin- ja taiteen saavutettavuuden lisäämiseksi ikäihmisille tai jollekin muulle erityisryhmälle.
Seuraavan kerran ajatus eteni lomien jälkeen 6.9. kun tapasimme kolmisin toisen Rosen tutkijan Lina van Aerschotin kanssa. Noissa keskusteluissa nousi jo esiin Pirkanmaan Senioripalvelut Oy, jonka Keinupuisto asumisyksikössä oli ollut robottikokeiluja. Kokeiluja ei kuitenkaan ollut kulttuuripuolelta ja nämä olisivat tervetulleita.
Syksyn opintojen alettua tapahtui vielä sellainen käänne, että opiskelijaryhmän kokoonpano vaihtui. Mukaan liittyi kurssikaverini Kati-Anne ja muodostimme kahden naisen työryhmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.