Päätimme tehdä toisen kokeilun taidemuseossa robotin kanssa, koska viime kerralla kaikki halukkaat ikäihmiset eivät päässeet osallistumaan. Tästä syystä 20.2. suuntasimme Annen kanssa uudemman kerran Vapriikkiin Kadonneet kaunottaret -näyttelyyn Double-robotin kanssa. Tällä kertaa kokeiluun osallistui paljon enemmän väkeä kuin viime kerralla. Pirkanmaan Senioripalveluista olimme saaneet vieraaksemme Vapriikkiin kaksi naispuolista ikäihmistä kuvataideryhmästä. Viime kerran tapaan Kanerva ohjasi robottia, mutta tällä kertaa hän oli Kuuselassa ja hänen kanssaan kierrosta seuraamassa oli kuusi ikäihmistä ja muutamia työntekijöitä. Paikalla Vapriikissa oli lisäksi Vapriikin vahtimestari, joka oli tullut seuraamaan kokeilua Vapriikin puolesta, freelancer toimittaja ja hänen valokuvaanjansa, jotka tekivät kokeilusta juttua tarjottavaksi eri julkaisuihin, sekä muutama henkilöä Taitelta.
Kulttuuriluotsi Leena Korpi hoiti opastuksen tällä kertaa. Kierroksella oli tosiaan mukana paljon enemmän väkeä kuin viimeksi ja Leena selostus oli kohtalaisen perusteellista, joten kierroksessa kesti enemmän kuin suunnittelimme eli 1h 10min. Kokonaisuudessaan kierros meni kuitenkin hyvin, vaikka osa meistä sivustakatsojista olisikin toivonut kierroksen etenevän nopeammin. Mukanamme olleet ikäihmiset kuitenkin pitivät kierroksesta ja heistä oli mukava päästä keskustelemaan näyttelystä meidän ja kameran toisella puolella olevien henkilöiden kanssa. Kyseinen näyttely olikin sopiva juuri heille, sillä he molemmat olivat asuneet Tampereella jo pitkän aikaa. Kysyin kierroksen lopuksi heidän mielipiteitään kierroksesta ja kokeilusta ja he olivat molemmat sitä mieltä, että kierros oli hauska ja kokeilu hyödyllinen. Heistä oli mukava nähdä mihin päin kehitys kehittyy ja heistä tällainen kokeilu on hyvä tapa palvella aina vain ikääntyvää ikäihmisten joukkoa. He myös kokivat voivansa mennä uudemmankin kerran robotin kanssa museovierailulle.
Toisen museovierailun kokemuksemme olivat siis positiivisia. Oli mielenkiintoista nähdä, kuinka moni ihminen oli kiinnostunut kokeilustamme ja oli mielenkiintoista nähdä miten ikäihmiset suhtautuivat robotin läsnäoloon museossa ja kuinka robotti toimi kun museossa oli muitakin katsojia. Kokeilumme ei ole vielä kuitenkaan aivan valmis tuote, vaan sitä kannattaisi vielä kehittää. Robotti voisi esimerkiksi toimia paremmin silloin kun museovierailija itse ohjaisi sitä ja taas, kun katsojia on toisessa päässä enemmän, voisi robotin korvata ihminen kameran kanssa, jolloin ei tarvitsisi huolehtia robotin ohjaamisesta. Lisäksi robottia itseään voisi kehittää lisää. Miten olisi esimerkiksi 360-kamera robotissa ja katsojalle VR-lasit? Tai ihan vain mahdollisuus kääntää ja zoomata kameraa? Tärkein asia, mitä olemme mielestäni kokeiluistamme oppineet, on se, kuinka hyödyllinen tämä kokeilu oli ja kuinka paljon sitä voisi vielä kehittää. Jonain päivänä kokeilumme voisi oikeasti auttaa ikäihmisiä ja muita henkilöitä, jotka eivät välttämättä itse pääse taidemuseoihin yms.
13.4.2018
1.1.2018
Robottikokeilu Vapriikissa
19.12.2017 pääsimme viimein kokeilemaan robottia tositoimissa Vapriikin Kadonneet Kaunottaret -näyttelyssä. Tie tähän hetkeen oli kivinen, mutta onneksi saimme lopulta Vapriikilta suostumuksen robotin käyttöön heidän tiloissaan. Mukana kokeilussamme oli Vapriikin päässä minun ja Annen lisäksi TAITEn Lila Heinola ja Kirsi Karvonen. Kaukaharjussa oli taas Kanerva Niemelä ja yksi hänen ikäihmisasiakkaistaan.
Kokeilu meni paremmin kuin olin odottanut. Saimme robotin liitettyä Vapriikin verkkoon, jolloin kaikki aikaisemmat ääni- ja kuvaongelmat minimoituivat ja kuulimme riittävän hyvin kummankin pään puheet. Lila hoiti Vapriikissa suurimman osan puhumisesta, sillä hän tiesi näyttelystä eniten ja siksi hoiti niin sanotun opastuksen näyttelyssä. Hän koki, että kokeilu meni hyvin ja vuorovaikutus toimi, kun molemmilla puolilla oli vain muutama henkilö. Kaukaharjussa kierrosta seuraava Kanervan asiakas vaikutti myös pitävän kokeilusta.
Tärkeimpiä asioita, joita itse huomasin, oli se, että näyttely olisi hyvä käydä etukäteen läpi robotin ohjaajan kanssa sujuvamman kulun takaamiseksi, ja että mikrofoni voisi olla selostajalle hyvä, jotta ääni pysyisi pienempänä eivätkä muut museovieraat häiriintyisi. Lisäksi olisi hyvä, että molemmissa päissä tila olisi mahdollisimman hiljainen, jotta ääni kuuluisi parhaalla mahdollisella tavalla molemmille osapuolille. Olisi myös hyvä, jos robotin näkemä kuva näkyisi myös robotin puolella, jotta selostaja tietäisi paremmin, mitä asiaa robotin ohjaaja tällä hetkellä katselee.
Kokonaisuudessaan koin, että kokeilumme meni hyvin ja sen tulokset olivat hyödyllisiä tulevaisuuden kannalta. Ideaa voisi kuitenkin vielä kehittää paremmaksikin, mutta tämäkin tyyli toimi.
Kuvassa oppaana toimiva museolehtori Lila Heinola kontaktissa Kaukaharjussa tilannetta seuraavaan ikäihmiseen robotin välityksellä (Kuva: AnneK).
Kokeilu meni paremmin kuin olin odottanut. Saimme robotin liitettyä Vapriikin verkkoon, jolloin kaikki aikaisemmat ääni- ja kuvaongelmat minimoituivat ja kuulimme riittävän hyvin kummankin pään puheet. Lila hoiti Vapriikissa suurimman osan puhumisesta, sillä hän tiesi näyttelystä eniten ja siksi hoiti niin sanotun opastuksen näyttelyssä. Hän koki, että kokeilu meni hyvin ja vuorovaikutus toimi, kun molemmilla puolilla oli vain muutama henkilö. Kaukaharjussa kierrosta seuraava Kanervan asiakas vaikutti myös pitävän kokeilusta.
Tärkeimpiä asioita, joita itse huomasin, oli se, että näyttely olisi hyvä käydä etukäteen läpi robotin ohjaajan kanssa sujuvamman kulun takaamiseksi, ja että mikrofoni voisi olla selostajalle hyvä, jotta ääni pysyisi pienempänä eivätkä muut museovieraat häiriintyisi. Lisäksi olisi hyvä, että molemmissa päissä tila olisi mahdollisimman hiljainen, jotta ääni kuuluisi parhaalla mahdollisella tavalla molemmille osapuolille. Olisi myös hyvä, jos robotin näkemä kuva näkyisi myös robotin puolella, jotta selostaja tietäisi paremmin, mitä asiaa robotin ohjaaja tällä hetkellä katselee.
Kokonaisuudessaan koin, että kokeilumme meni hyvin ja sen tulokset olivat hyödyllisiä tulevaisuuden kannalta. Ideaa voisi kuitenkin vielä kehittää paremmaksikin, mutta tämäkin tyyli toimi.
Kuvassa oppaana toimiva museolehtori Lila Heinola kontaktissa Kaukaharjussa tilannetta seuraavaan ikäihmiseen robotin välityksellä (Kuva: AnneK).
Robottiyhteys Pirkanmaan Senioripalvelujen keskusten välillä
12.12. koitti päivä jolloin viimein pääsimme kokeilemaan kunnolla robotin kanssa etäyhteyden luomista. Kanerva piti kuvataidepajaansa Kaukaharjussa ja Anne ja minä veimme robotin Hervannan Kuuselaan. Tarkoitus oli, että Kanerva ohjaisi robottia Kaukaharjussa, josta hän ja hänen ryhmänsä voisivat seurata samaan aikaan Kuuselassa käynnissä olevaa kulttuuriryhmää.
Heti ensimmäiseksi Kuuselaan päästyämme huomasimmekin, että ikäihmisten lisäksi ryhmässä oli läheisen ryhmäperhepäivähoidon lapsia hoitajineen. Hoitajat eivät vaikuttaneet aluksi järinkään innokkailta robottikokeiluumme, sillä he eivät olleet kuulleet siitä mitään etukäteen. Suurinpana huolena oli tietenkin lasten yksityisyys. Selitin kuitenkin, että videota ei talleneta mihinkään ja se näkyy vain muutamalle Kaukaharjussa olevalle henkilölle. Tämän kuultuaan hoitajat antoivat meille luvan robotin käyttöön.
Laitoimme siis robotin päälle ja Kanerva otti Kaukaharjusta siihen yhteyden. Robotin ohjaus etänä toimi ihan hyvin, muutamaa pientä ongelmaa lukuunottamatta, mutta suurinmpia ongelmia meillä oli kuvan ja erityisesti äänen kanssa. Me Kuuselan päässä kyllä kuulimme Kaukaharjun väkeä, vaikkakin ääni välillä särisi, mutta Kaukaharjussa olijat eivät kuulleet meitä käytännössä ollenkaan. Kuva toimi ihan kohtalaisesti, mutta välillä kuva saattoi pysähtyä tai kuvanlaatu huonontua. Kuvaongelmia oli molemmissa päissä.
Kokonaisuudessaa kokeilu oli kuitenkin onnistunut ja opimme siitä paljon. Ikäihmiset ja erityisesti lapset olivat aivan innoissaan robotista, kunhan he aluksi tottuivat siihen. Lapset nauttivat kun saivat näyttää tekemiään joulukortteja kameran välityksellä Kaukaharjuun ja vaikutti siltä, että Kaukaharjulaisistakin oli mielenkiintoista seurata meidän touhujamme.
Tärkein oppimamme asia tästä kokeilusta oli se, että robotin onnistuneeseen käyttöön tarvitaan parempi internet-yhteys. Lisäksi ulkoinen mikrofoni saattaisi auttaa ääniongelmien kanssa.
Kuvassa Kati-Anne näyttää Kanervalle robotin välityksellä askartelussa syntyttä joulukorttia (kuva:Anne K).
Heti ensimmäiseksi Kuuselaan päästyämme huomasimmekin, että ikäihmisten lisäksi ryhmässä oli läheisen ryhmäperhepäivähoidon lapsia hoitajineen. Hoitajat eivät vaikuttaneet aluksi järinkään innokkailta robottikokeiluumme, sillä he eivät olleet kuulleet siitä mitään etukäteen. Suurinpana huolena oli tietenkin lasten yksityisyys. Selitin kuitenkin, että videota ei talleneta mihinkään ja se näkyy vain muutamalle Kaukaharjussa olevalle henkilölle. Tämän kuultuaan hoitajat antoivat meille luvan robotin käyttöön.
Laitoimme siis robotin päälle ja Kanerva otti Kaukaharjusta siihen yhteyden. Robotin ohjaus etänä toimi ihan hyvin, muutamaa pientä ongelmaa lukuunottamatta, mutta suurinmpia ongelmia meillä oli kuvan ja erityisesti äänen kanssa. Me Kuuselan päässä kyllä kuulimme Kaukaharjun väkeä, vaikkakin ääni välillä särisi, mutta Kaukaharjussa olijat eivät kuulleet meitä käytännössä ollenkaan. Kuva toimi ihan kohtalaisesti, mutta välillä kuva saattoi pysähtyä tai kuvanlaatu huonontua. Kuvaongelmia oli molemmissa päissä.
Kokonaisuudessaa kokeilu oli kuitenkin onnistunut ja opimme siitä paljon. Ikäihmiset ja erityisesti lapset olivat aivan innoissaan robotista, kunhan he aluksi tottuivat siihen. Lapset nauttivat kun saivat näyttää tekemiään joulukortteja kameran välityksellä Kaukaharjuun ja vaikutti siltä, että Kaukaharjulaisistakin oli mielenkiintoista seurata meidän touhujamme.
Kuvassa Kati-Anne näyttää Kanervalle robotin välityksellä askartelussa syntyttä joulukorttia (kuva:Anne K).
Ensimmäinen kokeilu robotilla
14.11. palaveerasimme taas Kanervan kanssa Kaukaharjussa ja pääsimme paremmin tutustumaan robotin ohjaamiseen. Kanervalla oli Kaukaharjun taideryhmäläisten kerta, johon osallistuimme robotin välityksellä. Oli mielenkiintoista paitsi huomata, miten ihmiset suhtautuivat robottiin, myös nähdä käytännössä, miten robotin avulla voi osallistua tilaisuuksiin.
Projekti etenee
Lyötiin lukkoon aikatauluja.
Kuvassa ikäihmisille lopulta lahjoitettavista villasukista koostuva tilateos Kuuselassa (Kuva: AnneK).
Palaveri Pirkanmaan Senioripalveluiden ja Tampereen yliopiston väen kanssa
27.9. kokonnuimme ensimmäisen kerran yhteen Pirkanmaan Senioripalvelujen (PSP) ja Tampereen yliopiston väen kanssa. Pidimme palaverimme PSP:n Kaukaharjun tiloissa. Paikalla oli runsaasti väkeä, sillä projekti kosketti ja kiinnosti montaa Kaukaharjun työntekijää. Mukana olivat myös Lina Van Aerschot ja Jari Pirhonen Tampereen yliopistolta.
Lina toi mukanaan Double-robotin, joka kuuluu Tampereen yliopiston ROSE-tutkimushankkeeseen. Double on pyörillä liikkuva ja tietokoneella etävälitteisesti ohjattava robotti, jonka avulla voidaan välittää videokuvaa ja ääntä. Sen toiminta periaate on helppo, mutta verkkoteknisten ongelmien takia emme saaneet sitä aluksi liikkeelle. Onneksi saimme kuitenkin selätettyä kyseiset ongelmat ja pääsimme kokeilemaan robotin ohjausta ja videoyhteyttä. Se oli yllättävän helppoa ja mukavaa, kunhan vain rohkaistui kokeilemaan.
Robotin ja sen tekniikan esittelyn lisäksi pohdimme palaverissamme, mitä voisimme robotin kanssa käytännössä tehdä ja miten sitä saisi hyödynnettyä ikäihmisten kulttuurin saamisen parantamisessa. Meille suositeltiin yhteyden ottamista Kanerva Niemelään, joka vastaa toimii yhteisötaiteilijana PSP:n keskuksissa.
Palaverista päällimmäisenä jäi mieleen tunne siitä, että kaikki ovat hyvin kiinnostuneita projektista, mutta tehtävää ja suunniteltavaa on vielä paljon ennen kuin varsinaista kokeilua päästään tekemään.
Lina toi mukanaan Double-robotin, joka kuuluu Tampereen yliopiston ROSE-tutkimushankkeeseen. Double on pyörillä liikkuva ja tietokoneella etävälitteisesti ohjattava robotti, jonka avulla voidaan välittää videokuvaa ja ääntä. Sen toiminta periaate on helppo, mutta verkkoteknisten ongelmien takia emme saaneet sitä aluksi liikkeelle. Onneksi saimme kuitenkin selätettyä kyseiset ongelmat ja pääsimme kokeilemaan robotin ohjausta ja videoyhteyttä. Se oli yllättävän helppoa ja mukavaa, kunhan vain rohkaistui kokeilemaan.
Robotin ja sen tekniikan esittelyn lisäksi pohdimme palaverissamme, mitä voisimme robotin kanssa käytännössä tehdä ja miten sitä saisi hyödynnettyä ikäihmisten kulttuurin saamisen parantamisessa. Meille suositeltiin yhteyden ottamista Kanerva Niemelään, joka vastaa toimii yhteisötaiteilijana PSP:n keskuksissa.
Palaverista päällimmäisenä jäi mieleen tunne siitä, että kaikki ovat hyvin kiinnostuneita projektista, mutta tehtävää ja suunniteltavaa on vielä paljon ennen kuin varsinaista kokeilua päästään tekemään.
Ensimmäinen palaveri Annen kanssa
25.9. pidimme Annen kanssa ensimmäisen palaverin projektista. Anne esitteli minulle projektia ja kertoi ajatuksistaan sen suhteen. Aihe vaikutti minusta kiinnostavalta, erityisesti mahdollisuus päästä työskentelemään robotiikan kanssa, joten lähdin mukaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)