Robottikokeilu Vapriikissa

19.12.2017 pääsimme viimein kokeilemaan robottia tositoimissa Vapriikin Kadonneet Kaunottaret -näyttelyssä. Tie tähän hetkeen oli kivinen, mutta onneksi saimme lopulta Vapriikilta suostumuksen robotin käyttöön heidän tiloissaan. Mukana kokeilussamme oli Vapriikin päässä minun ja Annen lisäksi TAITEn Lila Heinola ja Kirsi Karvonen. Kaukaharjussa oli taas Kanerva Niemelä ja yksi hänen ikäihmisasiakkaistaan.

Kokeilu meni paremmin kuin olin odottanut. Saimme robotin liitettyä Vapriikin verkkoon, jolloin kaikki aikaisemmat ääni- ja kuvaongelmat minimoituivat ja kuulimme riittävän hyvin kummankin pään puheet. Lila hoiti Vapriikissa suurimman osan puhumisesta, sillä hän tiesi näyttelystä eniten ja siksi hoiti niin sanotun opastuksen näyttelyssä. Hän koki, että kokeilu meni hyvin ja vuorovaikutus toimi, kun molemmilla puolilla oli vain muutama henkilö. Kaukaharjussa kierrosta seuraava Kanervan asiakas vaikutti myös pitävän kokeilusta.

Tärkeimpiä asioita, joita itse huomasin, oli se, että näyttely olisi hyvä käydä etukäteen läpi robotin ohjaajan kanssa sujuvamman kulun takaamiseksi, ja että mikrofoni voisi olla selostajalle hyvä, jotta ääni pysyisi pienempänä eivätkä muut museovieraat häiriintyisi. Lisäksi olisi hyvä, että molemmissa päissä tila olisi mahdollisimman hiljainen, jotta ääni kuuluisi parhaalla mahdollisella tavalla molemmille osapuolille. Olisi myös hyvä, jos robotin näkemä kuva näkyisi myös robotin puolella, jotta selostaja tietäisi paremmin, mitä asiaa robotin ohjaaja tällä hetkellä katselee.

Kokonaisuudessaan koin, että kokeilumme meni hyvin ja sen tulokset olivat hyödyllisiä tulevaisuuden kannalta. Ideaa voisi kuitenkin vielä kehittää paremmaksikin, mutta tämäkin tyyli toimi.

Kuvassa oppaana toimiva museolehtori Lila Heinola kontaktissa Kaukaharjussa tilannetta seuraavaan ikäihmiseen robotin välityksellä (Kuva: AnneK).